2021


Urheilu-upseerin tervehdys

Hyvät upseeritoverit!

Elämme tällä hetkellä erittäin poikkeuksellista aikaa. Miettiessämme aikaa taaksepäin, ei viime vuonna kukaan olisi uskonut pandemian jatkuvan ja vaikuttavan arkeemme näin rajusti, näin kauan aikaa. 

Olemme tilanteessa, jossa koko Suomi joutuu miettimään monia asioita aivan uudelta kannalta, mutta tietyt lainalaisuudet säilyvät yhä samoina: omasta henkisestä ja fyysisestä kunnosta, on pidettävä yhä edelleen hyvää huolta. Harmillista, näinä koronan runtelemina aikoina, on tietenkin ryhmäliikunta-aktiviteettien loistaminen poissaolollaan, jolloin monen kiinnostus liikuntaa kohtaan ottaa jäävuoren kokoisen osuman, ja uppoaa kuin Titanic-laiva konsanaan. 

Hätä ei ole tämännäköinen! Koronavuosi kysyy jälleen meiltä suomalaisilta sisua, ja tälläkin kertaa tämä sisu pitäisi kohdistaa yhteiseen viholliseen. Viholliseen nimeltään liikkumattomuus. Kehotankin teitä, arvon upseeritoverit, kohottamaan mieltänne ja nauttimaan liikunnan, urheilun ja kaiken henkeä rasittavan toiminnan eri aspekteista! Vaikka ulkona on märkää, liukasta ja sohjoista, ehdotan jokaiselle, reipasta lenkkiä, itselleen sopivalla vauhdilla, kerrostaloissa reipasta porrastreeniä, tai vaikkapa 45min kuntopiiriä omassa olohuoneessaan! 

Tilanne ei, ainakaan lähitulevaisuudessa, näytä helpottuvan. Rajoituksia tullaan kiristämään, jolloin hyvin monet yleiset liikuntapaikat suljetaan, mikäli näin ei ole jo tapahtunut. Riittävän liikkumisen merkitys hyvinvoinnissa korostuu ylimmilleen näinä aikoina, jolloin ainoat aktiviteetit muodostuvat sohvan ja jääkaapin välille. Ylös, ulos ja liikkumaan, joka upseeri!

Pitäkää itsestänne ja läheisistänne hyvää huolta!
Yhdessä tästäkin selvitään!

Aktiivisin terveisin
Urheilu-upseeri
Olli-Pekka Palomäki

Kouluttajana peruskurssilla

Koronan kädenjälki näkyi kaikkialla – myös Maakuntakomppanian toimissa, viime vuoden kahden peruskurssin koulutusviikonlopun jälkeen toivotaan tästä vuodesta parempaa, jotta kaikki kolme leiriviikonloppua voitaisiin järjestää. Ensimmäistä viikonloppua oli odotettu, 27 uutta tulokasta oli uskaltautunut uhmaamaan erittäin kylmää lupaavaa viikonloppua. Kouluttajien näkökulmasta ensimmäinen viikonloppu on aina yhtä mielenkiintoinen, seurattavaa riittää ja uusille tulokkaille pitäisi opettaa kaikki ns. ”Perusjutut" jotka itselle ovat päivänselvyyksiä, tällaisten asioiden opettaminen onkin huomattavasti vaikeampaa kuin luulisi.

Tämän viikonlopun asiat keskittyivät perusjuttuihin kuten yksilö, partio sekä ryhmän toiminta. Rasteja riitti aina perjantai-illasta sunnuntai iltapäivään saakka, kurssin jälkeen aika monen kurssilaisen naamalta paistoi lyhyiden yöunien ja raskaan viikonlopun aiheuttama väsymys, mutta samalla syvä onnellisuus.

Kylmä ilma helli kurssilaisia koko viikonlopun ja lauantain harjoitteet päästiin tekemään, mittarin näyttäessä parhaimmillaan -18 astetta. Uusia kurssilaisia on aina ilo kouluttaa. On palkitsevaa huomata, kuinka uudet tulokkaat imevät tietoa itseensä ja toteuttavat sitä sovelletuissa harjoitteissa. 

Koko viikonlopun vallitsi jopa uskomattoman tiivis ”me" henki ja väitänkin tämän kurssin olevan todella yhteen hioutunut jo ennen vuoden loppumista. 

Kouluttajien kouluttamista oli uudistettu tälle vuodelle, ja tulokset näkyivät välittömästi. Koulutuksen taso sai kehuja, sekä tekeminen itse rasteilla muuttui ammattimaisesta lähes erikoisjoukkotasolle. 

Peruskurssilla jatkuvana vertailun kohteena on se oma peruskurssi: miten asiat silloin tehtiin, millainen sää silloin oli jne.. Oma peruskurssini ei hirveästi tästä peruskurssista poikennut, paitsi että lunta oli enemmän ja sää oli paljon haastavampi (+2 astetta, jokainen voi kuvitella kuinka raskasta on syöksyä 250m yli metrin syvyisessä nuoskalumessa 🙂), ja vapaa-aikaa oli vähemmän ja sauna ei ollut lauantai-iltana päällä ja varusteet olivat märemmät jajajaja… Kuten huomaatte ei juurikaan eroa.

Seuraavaa kurssiviikonloppua odotellen!

Ltn. Olli-Pekka Palomäki 

2020


Juhavuoden vuosikokous- ja esitelmätilaisuus

Sastamalan Reserviupseerien juhlavuoden vuosikokous- ja esitelmätilaisuus pidettiin 6.11.2020 Vammalan Kauppalantalolla. Tilaisuus keräsi hienosti osallistujia, kun paikalla oli 18 yhdistyksen jäsentä. Esitelmäosuudesta vastasi kirkkoherra Vesa Aurén, joka piti mielenkiintoisen ja puhuttelevan esitelmän kaatuneiden huollosta. Ennen kahvitusta ja vuosikokousta palkittiin yhdistyksen ansioituneita toimijoita. 

Huomionosoituksen saaneet:

  • ltn Sami Sandelin: RUL:n hopeinen ansiomitali
  • kapt Veikko Skurnik ja vänr Olli-Pekka Palomäki: RUL:n pronssinen ansiomitali
  • ltn Mikko Mustanoja ja vänr Juho Pitkäkoski: Pirkanmaan Reserviupseeripiirin pronssinen ansiomitali
  • maj Juhani Haapanen ja kapt Jaakko Erjo: RUL:n standaari

Samassa yhteydessä onniteltiin myös yhdistyksen kunniapuheenjohtaja kapt Jaakko Lampimäkeä, jonka Pirkanmaan reserviupseeripiirin syyskokous kutsui 4.11.2020 harvalukuiseen kunniajäsentensä joukkoon.

Onnittelut huomionosoituksen saaneille!

Vuosikokous nuijittiin yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Jaakko Lampimäen johdolla. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi vuosikokous valitsi istuvan puheenjohtajan ylil Lari-Pekka Erkkilän. Hallituksen jäseniksi valittiin maj Aapo Nurmi, kapt Veikko Skurnik, ylil Markku Kinnanen, ylil Juha Talvio, ltn Ville Inna, vänr Olli-Pekka Palomäki sekä vänr Lauri Haapamäki.

Aselajikouluttajakurssilla Haminassa

Pitkään odotettu Aselajikouluttajakurssi oli määrä alkaa maanantaina 13.10.2020, klo 12 Haminassa. Paimiosta tuppaa menemään huonosti kyseiseen kaupunkiin julkisia kulkuneuvoja, ja kun omaa autoa ei ollut käytettävissä oli ratkaisuna saapua Haminaan jo sunnuntai iltana. Itse matka Haminaan oli mielenkiintoinen Covid-19 uhan vaikuttaen kaikkeen: junassa ihmiset karttoivat toisiaan kuin ruttoa, liikennevaloissa tapahtui mielenkiintoisia turhautumisia ja jopa täpötäydessä bussissa muistuteltiin turvaväleistä, kerrassaan mielenkiintoista ja todella ihmeellistä näin maalaisjärjellä ajateltuna. 

Niin saavuttiin pimeään, kylmän koleaan ja märkään Haminan kaupunkiin, josta suunnaksi piti ottaa tykkikasarmi. Tämä ei luultavasti suurelle osalle upseereista ole temppu eikä mikään, sillä suurin osa upseereistahan käy RUK:in juuri Haminassa, itse kuulun tuohon pieneen vähemmistöön, jonka reserviupseerikurssi oli Parolassa, joten Hamina ei ollut tuttu kaupunki. Onneksi löytyi pari muuta kulkijaa, jotka olivat myös tulossa aselajikouluttajakurssille.

Kävelimme ohi tuon suuren RUK:in päärakennuksen, josta on mainittava sen oleva nimensä maineensa veroinen. Rakennus herätti kunnioitusta ja pystyin jopa aistimaan reserviupseerikurssilaisten tuskan vaeltaessaan lomien jälkeen tuohon rakennukseen. No, me emme kuitenkaan sijoittuneet kyseiseen rakennukseen, vaan suunnistimme tykkikasarmille, jossa muutama kurssilainen jo toivotti meidät tervetulleiksi ja opastivat illan agendan: petivaatteet messiin ja ei muutakuin odottelemaan. Siinä iltapalaa syödessäni ja rästiin jääneitä hommia tehdessäni mietin mielessäni mitä viikolta tuleman piti.

Maanantaiaamu kello 0600, yksikössä herätys ja työn täyteisen yön jälkeen, (eräälle herralle kertyi aselajikoulutuskurssiviikolle yllättävän paljon kouluhommia, jotka söivät murto-osan unista) päästiin itse hommiin, tai ainakin näin luulin. Tosiasiassa päivä alkoi vasta reippaasti päälle puolenpäivän muiden kurssilaisten saapumista odotellen. Viimein kaikki olivat paikalla ja päästiin asiaan, varusteiden nouto, itse muistelin vanhan kunnon “sipulisäkin” painaneen enemmän. Covid-19 tilannetta ei ollut unohdettu Puolustusvoimissa, vaan käsidesiä ja hengityssuojaimia oli tarjolla koko viikon ajan reippaasti. Harjoituksen johtajan puhuttelussa myös muistuteltiin jatkuvasta turvavälien pitämisestä. Muutaman oppitunnin jälkeen pääsimme harjoittelemaan ulos. Pienen harjoituksen jälkeen palasimme luokkaan ja opiskelu jatkui aina iltamyöhäiseen asti. 

Tiistaiaamu koitti ja opiskelu jatkui. Nyt meidät perehdytettiin henkilösuojauksen saloihin, josta tekisimme myöhemmin koulutuskortit ja opettaisimme asiat toisillemme. Tiistaina emme juurikaan ulkoilmaa nähneet vaan koko päivä meni jokseenkin luokassa kykkiessä ja aiheita pänttäillen. 

Sää Haminassa oli kylmän kolea, itse olin jo ehtinyt tottua lämpöiseen syksyn tuomiin pukeutumisetuihin, eli läpsiin, shortseihin ja hihattomaan t-paitaan, kun elohopea oli ollut edeltävinä viikkoina +16 celsiusasteen tienoilla, tippui se Haminassa lähelle 0, jolloin ajatukset lämpöisestä syksystä unohtuivat välittömästi. Tiistai-iltana, satoi jopa hetken räntää! Haminan hieno nähtävyys eli valtava Suomen lippu myös näkyi ihailtavasti kasarmille. Poiketen normaalikokoisesta lipusta tämä jättilippu liehuu, kuin hidastetusta filmistä, antaen mitä euforisimman kokemuksen. Parina aamuna lipun ohi aamusumussa lensi myös pari joutsenta, jolloin viimeistään saimme kokea mitä isänmaallisimman hetken. Taisimme siinä ryhmässä heittää pienen vitsinkin, miten tilanteeseen olisi pitänyt saada soimaan Jean Sibeliuksen Finlandia, jolloin paatunein sotilaskin olisi päästää lirauttanut sinivalkoisen kyyneleen.

Keskiviikkoaamu. Tänään olisi päivä, jolloin ryhmäkoulutukset polkaistaisiin käyntiin. Oma ryhmäni sai kunnian ottaa ns. “karstat piipusta” suorittaen ensimmäisen koulutuksen. Koulutus sujui varsin mallikkaasti ja saimme myös kunniavieraan koulutukseemme. Haminan sotilaskodin pihaan löntysteli aito “citykettu”, joka läsnäolollaan sai koko ryhmän keskittymisen herpaantumaan n. 5 minuutiksi. Mahtoiko olla tämä kettu sotkun vakio asiakas, niin hyvin tiesi milloin henkilökunnalla on kahvitauko.  Päivä kului koulutusten parissa, josta vahvistui se tieto, että kurssilla on kokenutta kouluttajaporukkaa, jotka tietävät aiheen ja osaavat kouluttaa.
Torstaina loputkin koulutusryhmät saivat koulutettua aiheensa ja aloimme päästä kiinni toimintaan: milloin ajoimme saattueella tuliylläköihin ja milloin “vihaisiin mielenosoittajiin”, jolloin henkilösuojauksessa ollut henkilö piti saada turvaan. Kaikki koulutukset valmistelivat meitä perjantaina järjestettyyn Case-harjoitukseen, jossa saimme henkilösuojaus tehtävän. Kurssilaisista muodostettiin yksi joukkue, joka suorittaisi tehtävän.

Case-tehtävä alkoi kuten hyvin moni muu sotilasoperaatio. Alusta asti äkkinäisiä muutoksia ja kommelluksiltakaan ei vältytty. Tehtävä saatiin kuitenkin suoritettua ja VIP selvisi ilman naarmun naarmua. Pääasia oli, että suoritettiin tehtävä tyylillä tai toisella, saatiin se suoritettua. 

Varusteiden palautus kesti kauan ja loppupuhuttelun jälkeen saimme todistukset ja pääsimme kotimatkalle. 

Kurssi oli todella hyvä ja mikä tärkeintä sain tutustua mitä mukavimpiin henkilöihin ja pääsin tutustumaan Spol koulutushaaran kiemuroihin.

   - Vänr. Olli-Pekka Palomäki, Nuoriso- ja Urheilu-upseeri

Kuvissa “citykettu” ja kasarmille näkynyt valtava Suomen lippu

5.10.2020

Yhdistyksen tämän vuoden viimeiset ammunnat toteutettiin Matinsuolla lämpimässä syyssäässä. Mukavassa seurassa juttua pilke silmäkulmassa riitti ja kuluihan niitä paikkatarrojakin. Ensi keväänä jatketaan jälleen näissä merkeissä.

Yhdistys onnitteli Sastamalan kirkkoherra Vesa Aurénia 18.6.2020

Puheenjohtaja Lari-Pekka Erkkilä ja Risto Tuori kävivät onnittelemassa kirkkoherra Vesa Aurénia tämän 60-vuotispäivänä.

Korona-ajan mitalin luovutus 14.6.2020

Yhdistyksen hallitus teki polkupyöríllä onnittelukäynnin Korona-ajan tyyliiin Aapo Nurmen kotiin.

Puheenjohtaja Lari-Pekka Erkkilä sai luovuttaa Tasavallan presidentin myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkin (SVR R) Aapo Nurmelle.

Ylennykset ja huomionosoitukset Sastamalassa 4.6.2020

Tasavallan presidentti on myöntänyt:
Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki (SVR) majuri Aapo Nurmelle

Tasavallan presidentti on ylentänyt reservissä:

Yliluutnantiksi Kimmo Petri Alhosaari ja Lari-Pekka Erkkilä
Luutnantiksi  Raimo Halme, Mikko Mustanoja ja Lauri Peurala

Sastamalan Reserviupseerit ry onnittelee huomionosoituksen ja ylennyksen saaneita!

Kaatuneitten muistopäivänä 17.5.2020

Kaatuneitten muistopäivänä upseerit olivat hyvin edustettuina Tyrvään kirkolla. Arvokkaassa ja perinteikkäässä tilaisuudessa oli korona-ajan tapaan vähän väkeä. 

Puheenjohtaja Lari-Pekka Erkkilä oli seppelpartiossa yhdessä kunnan edustajan, kansanedustaja Arto Satosen ja seurakunnan edustajan, Jaakko Pirttikosken kanssa. Järjestöjen lippulinnassa kerhon lippua kantoi Sakari Kinnarinen.  Vänrikit Olli-Pekka Palomäki ja Lauri Haapamäki seisoivat ryhdikkäinä miekkavarustuksissaan sankaripatsaalla.  

Sodissa kaatuneitten muistaminen ja veteraanisukupolven kunnioittaminen kuuluvat kerhon ydintehtäviin ja ovat osa reserviupseereiden arvomaailmaa samoin kuin osallistuminen kansallisten juhlapäivien tilaisuuksiin. Tätä työtä me teemme kotiseudullamme juhlavuoden mottomme - kotiseudun ja Isänmaan parhaaksi - mukaan.

Vakava tilaisuus päättyi iloiseen muistamiseen. Pitkään kadoksissa ollut vuoden urheilijapalkinto oli löytynyt erään palkitun kerholaisen muuton yhteydessä ja saatettiin nyt luovuttaa vuoden 2018 urheilijalle.